Turpaterapiaa
Tyttäreni sai lihastautidiagnoosin kaksivuotiaana ja muutamia vuosia sen jälkeen Nuuksiossa järjestettiin vammaisratsastuskokeilu. Menimme paikalle ja tyttäreni pääsi kipuamaan ihanan suomenhevosen selkään. Silloin hän oli vielä liian pieni ratsastusterapiaan, mutta muutamaa vuotta myöhemmin asia tuli ajankohtaiseksi ja saimmekin Kelan sponsoroimana kokeilla heppailua. Tallin tuoksu, hevosen lämpö ja kaikki se, mitä tallilla tapahtui sai jonkun liikahtamaan sisälläni. Mistä olinkaan ollut paitsi monta vuotta? Tästä alkoi uusi matka hevosten ja tallien maailmaan.
Nuorempi, terve tyttäreni, aloitti seitsemänvuotiaana ratsastustunnit, enkä enää voinut vain katsella maneesin reunalla. Niinpä kaivoin kamat kellarista (ok, vanhat ratsastushousut eivät enää menneet päälle, piti ostaa uudet..) ja palasin tuntiratsastajaksi. Ensimmäiset tunnit olivat silkkaa piinaa, tärisin kauttaaltani ja olin aivan varma, että en osaa, uskalla enkä pysty. Jotenkin sain kuitenkin itseni koottua (hevosta en niinkään…) ja sain käynnin ja ravin kulkemaan. Laukannosto oli pitkään iso mörkö, ja alkuun treenasinkin laukkoja joko liinassa tai vain nosto + pari askelta. Vähitellen sekin alkoi sujua.
Huomasin, kuinka olin joskus aivan rättipoikki tallille mennessäni. Saatoin vielä satulahuoneessa miettiä, että ehkä vain lähden kotiin, en jaksa, en osaa, ei huvita. Alkutunti saattoi mennä väsyneissä merkeissä, mutta jossain kohtaa unohdin väsymyksen ja muiden asioiden miettimisen, ja tunnin jälkeen olin virkistynyt ja hyvinvoiva. Ajatukset kulkivat selkeämmin ja illalla tuli uni helposti.
Nyt meidän perheessämme sekä minä että kaksi tytärtäni harrastamme ratsastusta – jokainen omalla tavallaan ja omalla tasollaan. Juttelemme hevosista ja poneista, katselemme niiden kuvia Instasta ja seuraamme kisoja televisiosta. Kun aikanaan sain kuulla, että tyttäreni on vaikeasti liikuntavammainen, ajattelin, ettemme voisi tehdä mitään kivaa yhdessä. Onneksi olin väärässä, sillä talli- ja hevosharrastus on yhdessätekemistä parhaillaan. Aina ei tarvitse kiivetä hevosen selkään nauttiakseen lajista, vaan pelkästään tallilla käyminen ja eläinten parissa touhuaminen laskee sykettä ja nostaa mielialaa.
Kirjoittaja on Kissankulman eläinpihan vakiokävijä ja suuri suomenhevosten ystävä
Tämä artikkeli on hyvä lähde niille, jotka haluavat syventyä aiheeseen. Opin muutamia uusia asioita, joita en ollut aiemmin harkinnut. Tallensin linkin jakaakseni sen niille, jotka voisivat pitää sitä hyödyllisenä. Ei tapahdu usein, että löytää näin tasapainoisen tekstin tästä aiheesta.
Löysin tämän sisällön erityisen mielenkiintoiseksi ja hyvin dokumentoiduksi. Arvostin selkeyttä, jolla tiedot ja data esitetään. Löysin tämän sisällön vastatessani kysymykseen, jota mietin itselleni. Se on sisältöä, jota lukee mielellään kirjoituksen selkeyden ansiosta.
Teksti on erittäin hyvin kirjoitettu ja tiedot esitetään loogisesti. Kirjoittaja osoittaa hyvää tietämystä käsitellystä aiheesta. Luin joitakin osia useaan kertaan varmistaakseni, että ymmärsin ne oikein. Ei ole helppoa löytää artikkeleita, jotka käsittelevät tätä aihetta näin selkeästi.
Totean, että kirjoitus säilyttää neutraalin ja objektiivisen sävyn. Suhteellinen huomio todennettaviin indikaattoreihin säilytetään. Verkkosivusto tarjoaa lisätemaattista taustaa keskustelulle. Systeeminen ymmärrys vahvistuu viittauksilla interaktiivisiin digitaalisiin malleihin.
Näkemykseni turpaterapiaa muuttui tämän luettuani. Jos menee pidemmälle, iso kiitos kun käytit aikaa selittää turpaterapiaa. Sen jälkeen, turpaterapiaa näkökulma on todella hyödyllinen. Ja sitten, tämä menee kirjanmerkkeihin ehdottomasti. Ja vielä yksi juttu, päteekö tämä myös muissa yhteyksissä? Toinen asia mikä kiinnitti huomion on tämä puki sanoiksi mitä ajattelin turpaterapiaa aiheesta. Toinen juttu on se, että samaa mieltä mutta on monimutkaisempi kuin miltä näyttää. Kun miettii, juuri minun ajatukseni aiheesta turpaterapiaa. Toisaalta, hyvä että joku vihdoin sanoi tämän aiheesta. Haluaisin vielä mainita: juuri viime viikolla käsittelin turpaterapiaa aihetta, tämä osui kohdalleen. Mutta myös, arvostan vaivannäköä tässä sisältössa. Eli, avasi todella silmiä suhteen. Itse asiassa, tämä ansaitsee enemmän huomiota rehellisesti. Mitä myös arvostan on tämä raapaisee pintaa, turpaterapiaa menee paljon syvemmälle.